Hiljaisuus!

Kaikki kerholla käyneet muistanevat kyllä huoneen, jossa ovessa lukee ”Jännittävä” ja jonka takaa löytyy ensin bonkkia ja sen takaa räkkihylly, jossa sijaitsevat laitteet ja palvelimet, joilta on vuosien mittaan niin ajettu R.Net-toistinta, kerhon kotisivuja kuin irkattukin.

Viime vuosina tämä jännittävä huone on muuttunut vaiheittain. Ensin R.Net-toistin muutti Laajavuoreen vuonna 2016 kun Pupuverkon ensimmäiset linkkijänteet valmistuivat yhteistyössä IT Ihmeen ja Hacklab Jyväskylä ry:n kanssa. Myöhemmin, vuonna 2019 kerhon nettisivut ja sähköpostit siirtyivät IT Ihmeen konesaliin. Sen myötä kerhon palvelimen tehtäväksi on jäänyt kerhon Internet-liikenteen reititys ja Microsoft Active Directory -palvelun ajaminen.

Kun Miika OH6BPL aloitti kerhotilavastaavana vuoden alusta, olemme aloittaneet uudistamaan kerhon säätämön tietokoneita. Vanhojen ja väsyneiden Windows 7 -tietokoneiden tilalle tulee uusia ja säätämön laitteistoa päivitetään budjetin sallimissa rajoissa. Vauhtia uudistukselle antoi myös puheenjohtajan parahdus kerhotilan tarpeettomista rojuista, joka tietysti on aina hirvittävän subjektiivinen kysymys. Mutta siitä kukaan ei ole ollut erimielinen, etteikö kerhotila tarvitsisi uudistamista.

Säätöilta alkakoon

Kerholla ollut Microsoftin AD-palvelin on alkanut käydä tarpeettomaksi, sitä mukaa, kun vuosien varrella jäsenet ovat alkaneet käyttää enimmäkseen omia läppäreitään ja kännyköitään. Päätimmekin irroittaa jäljelläolevat Windows-koneet AD-verkosta ja ajaa alas nykyiset räkkihyllyn laitteet.

Tämän kaiken tekemiseen tarvittiin säätöilta. Vaikka on korona-aika, piuhat eivät löydä itseään oikeisiin paikkoihin etänä. Joten päätimme kokoontua 8.5. säätämään pienellä porukalla.

Kerhoilta alkoi sillä, että Miika asensi uuden wörkkimiskoneen, johon käyttöjärjestelmäksi tuli Ubuntu 20.04. Kone käynnistyy puolessa minuutissa ja päivittyy automaattisesti! Taistelutahtoa nostaaksemme otimme perjantai-illan kunniaksi kerhoasemalla FT8- ja Hellschreiber-kusot 40 metrillä. Myös WSPR toimi hienosti ja kerhoasemamme kuului Amerikan mantereella asti.

Sen jälkeen keskityimme illan päätavoitteeseen, eli räkkipalvelinten alasajoon. Kokeilimme reititystä ilman räkkipalvelimia, jolloin ongelmat alkoivat. Linkki ei noussut, vaikka se juuri äsken läppärin verkkokortin kanssa toimi. Lopulta syyksi paljastui asia, jonka moni kuitumuuntimia harrastanut tietääkin. Ne ovat harvinaisen joustamattomia vehkeitä. Jos kyljessä lukee ”1000 Mbit/s”, se tosiaan tarkoittaa, että laite ei pysty muodostamaan yhteyttä kuin pelkästään gigabitin nopeudella. Vanhat 100-megaiset kytkimet, joissa lukee esimerkiksi ”Netwjork” joutavat siis SER-lavalle, tai ainakin väliin tarvitaan yksi joustavampi laite. Sellainen piti nyt löytää jostakin.

Yön pimeät tunnit

Pimeä oli jo laskeutunut, kun Miikan kanssa menimme Hacklabille hakemaan Ubiquitin kytkintä. Käteen tarttuikin Unifi Switch 8 60W, joka kykenee gigabitin nopeuksien lisäksi myös syöttämään sähköä WLAN-tukiasemaan. Ja lisäksi bonuksena se toimii 48 voltin jännitteellä, joka paljastuikin erittäin hyödylliseksi ominaisuudeksi seuraavana päivänä. Samalla mukaan tarttui yksi vanha IDE-kaapeli, jota Antti tarvitsi Jussi OH6JTV:n kovalevyn tietojen pelastamiseen, projekti johon Antti heikolla hetkellä oli lupautunut, mutta unohtanut vuodeksi.

Palattuamme labilta Antti näppärästi liittikin kytkimen osaksi kerhon verkkoa ja pian kytkin välitti liikennettä. Antin uppoutuessa Jussin kovalevyn tietojen siirtämiseen levyltä toiselle piuhoitimme Miikan kanssa uutta verkkoa ristikytkentään. Miika sääti kerholle myös toisen kytkimen vanhasta Ciscon Catalystistä siltä varalta, että Unifin 8-porttisen kytkimen portit loppuisivat kesken tiukemman lanituksen tiimellyksessä.

Lopulta tunnelin päässä näkyi viimein juna ja bitit alkoivat iloisesti vilistää kerholle. Antti myös sai vanhojen palvelinten datat kopioitua talteen ja myös Jussin kovalevyn sisältö lopulta suostui vyörymään uudelle levylle. Yksi myöhäisyön suurimmista haasteista tuntuikin olevan Windows Update, joka odotutti itseään puolisen tuntia ja näin esti palvelinten alasajon, kun Antti ei päässyt hallintakäyttöliittymä VMware vSpereen käsiksi. Lopulta kuitenkin onnisti ja palvelin sammutettiin juhlallisin menoin.

Järkytys oli kuitenkin suuri, kun varaston melutaso ei mennytkään täysin nolliin. Suhina vähentyi ehkä sellaiset kolmisen desibeliä ja jäljelläolevan melutason lähteeksi paljastui invertteri, joka on osa kerhon varavirtajärjestelmää. Yllättävää tämä oli siksi, että säätämön puolella oleva toinen invertteri on huomattavasti tätä hiljaisempi. Varaston invertterin taakse lopulta jäi ainoastaan yksi Ethernet-kytkin, eli olisipa näppärää, jos invertteriä ei tarvisikaan. Päätimme kuitenkin jättää sen suhisemaan ja vetäytyä nukkumaan, olihan aurinko jo noussut ja kello neljä.

Lauantain jatkot

Lauantaina Joel päätti kuitenkin tutkia tilannetta hiukan tarkemmin ja mittaamalla selvisi, että Unifi Switch 8:ssa oleva sisäinen virtalähde on isoloitu, joten sitä voisi ongelmiatta syöttää −48V linjasta, kunhan polariteetti on oikein, eli −48V kytketty miinukseen ja maa plussaan. Siispä jakorasiaan askarreltiin 2A sulake ja haaroitus kytkimelle. Hacklabilta löytyi myös sopiva plugi.

Tättärää. Kytkin rupesi humppaamaan iloisesti. Niinpä invertterin tehtävänä oli enää sanoa viimeinen *piip* ja hiljentyä. Siinä se sitten odottelee, kunnes hätätilanteessa joku sitä tarvitsee. Tai sitten kerhon hallitukselta tulee tarkempia määräyksiä siitä, kuinka paljon vanhaa rojua kerhotilassa on lupa säilyttää.

Miksi taas meni niin myöhään?

Mitä opimme? Ainakin sen, että näihin hommiin pitää varata riittävästi aikaa. Mutta onpa se mukavaa kun lopulta toimii. Ja koskaan ei pidä varata säätöiltaa seuraavalle aamulle mitään tähdellistä, että ehtii joskus nukkuakin!

Säätämässä olivat: Joel OH64K, Miika OH6BPL ja Antti OH6VA.