Messuprojektit saivat alkunsa muutama vuosi sitten, jolloin havaittiin pientä huolestuneisuutta alkaneiden kurssien osanottajamäärän suhteen. Niinpä jo silloin päätettiin, että asialle on tehtävä jotain. Mutta mitä tulisi tehdä? Kuinka saamme väkeä kursseille tai uutta verta porukkaan? Mainos paikallislehdessä on kerhon budjetille suhteellisen kallis ja huomaako sitä kukaan?
 

Olemme olleet yhtenäisesti sitä mieltä, että radioamatööritoiminnan julkisuuteen tuominen on ensisijaisesti kerhojen tehtävä, joten päätimme näyttää mallia muille kerhoille. Niinpä sitten päätimme pitkän pohdinnan jälkeen ottaa riski ja lähteä viemään sanaa radioamatööritoiminnasta paikkakunnan kenties suurimpaan messutapahtumaan: Vapaapäivät – messuille. Messukeskuskin sijaitsee monitoimitalon kerhohuoneelta vain muutaman riuskan kivenheiton päässä, joten kaluston vieminen paikanpäälle ei ole ylitsepääsemätön este, jos vaan käytössä on pakettiauto.

Jyväskylä on varsin aktiivinen messukaupunki, joten valinnanvaraa kyllä löytyy. Syy miksi valitsimme Vapaapäivät – messut, oli yksinkertaisesti siinä, että halusimme esitellä harrastettamme kaikille ihmisille, taustaan, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Siinä suhteessa mitkään erikoismessut eivät tulleet kyseeseen. Vapaapäivät- messut keräävät vuosittain suhteellisen suuren kävijämäärän, joka sinä vuonna oli yli 15000. Liekö bussilakko hieman verottanut kävijämäärää? Kyseiset messut kestävät yhteensä kolme päivää, aamusta iltaan. Toisena vaihtoehtona olemme ajatelleet Jyväskylän Suurmessuja, jotka kestoltaan ovat vastaavanlaisia, mutta sijoittuvat syyskaudelle. Ajatuksena ei varmasti tämäkään liene huono, mutta olisivatko ihmiset herkempiä uusille virikkeille keväällä, kun aurinkokin taas näyttäytyy. Ehkäpä joskus hamaassa tulevaisuudessa kokeilemme myös Suurmessujen tehon, ken tietää?

Vuosi 1999 oli kerhomme historiassa ensimmäinen, jolloin osallistuimme kokoluokaltaan tällaiseen messutapahtumaan. Silloinkin kyseessä olivat Vapaapäivät – messut. Kyseisenä vuonna myös pidettiin ensimmäiset yhteydet tunnuksella OH6K. Myös tänä vuonna käytimme messuilla tunnusta OH6K, ihan vaan ”perinteiden” vuoksi.

Tämän vuoden tapahtumaan oli huomattavasti helpompi lähteä mukaan, sillä saimme viime vuodelta runsaasti kokemusta sekä tavoitteena oli oppia tekemistämme virheistä. Yleisesti ottaen messuosasto rakennettiin viime vuoden kaavalla, tosin tänä vuonna valikoimasta oli poissa APRS, esittelijöiden puutteen vuoksi.

Messuosastomme sisälsi seuraavia osia: HF-asema (TS-930 + avolinjalla syötetty dipoli+tuneri), VHF-asema (TVL-moppe + vertikaali), UHF-asema (RD-58 + vertikaali), pakettiradioasema, teksti-tv sivulla 590 sekä videot + tv, joissa pyöritettiin taukoamatta SRAL:n tekemää radioamatööritoiminnan esittelyvideota. Tuomalla mopet esille, halusimme osoittaa, että ääneen pääsee suhteellisen halvalla ja näyttää että ainakin kierrätystoiminta on kunniassaan radioamatööripiireissä. Muuta rekvisiittaa sijoittelimme seinille sekä sermeihin, unohtamatta kattoon ripustettua TH3 – tribanderia. Jännä juttu muuten, monikaan ei antennia katosta havainnut, luulivat varmaan että kyseessä on jokin teline. Toisin sanoen antenni oli hyvin maastoon sulautuva hihi. RA-kaluston ulkopuoleista radiokalustoa edusti Meri-VHF, jolla pidettiin yhteyksiä messualueen toisella puolella sijaitsevaan pelastusalus Urttiin (Kävimme muuten myös antamassa hieman ohjeita antenniliittimien eristyksestä Jyväskylän Järviosaston väelle). Ehkäpä tämä edusti valmiuttamme myös VAPEPA – toiminnassa, jota toimme myös messuosastollamme näkyviin.

Materiaalia jaetttiin runsaasti, lukumäärinä satoja, ellei tuhansia. Näihin voidaan lukea Radioamatöörilehdet, SRAL:n esittelylehtiset sekä kerhon oma esittelylehtinen. Innokkaimmat saivat kerätä pöydiltämme lähestulkoon koko Vipusen vuosikerran. Löytyipä pöydiltämme myös historian havinaa – kerhon esittelylehtinen vuodelta 1984. Myöskin messuosaston kalusteet toimme pakettiautolla kerholta, sillä sopimuksemme messujen järjestäjätahon kanssa ei sisältänyt kalusteita, ainoastaan tarvittavat neliömetrit hallitilaa.

Messujen suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin, sopimus Jyväskylän messujen kanssa tehtiin hyvissä ajoin, joten varsinaista huolta messuosaston suhteen ei ollut. Osastomme sijoituspaikkakin oli ennalta käyty tarkastamassa. Ainoa huolenaihe, joka mielissämme pyöri oli että kuinka saamme taas aktivoitua paikalliset hamssiveljemme, sillä pelkän kerhon hallituksen voimin ei vastaavaan suoritukseen pystytä. Ensimmäiset pelkomme osoittautuivat toteen torstaina, jolloin messuosaston rakentamiseen osallistui vain alta kourallinen väkeä. Siinä mietiskeltiin syntyjä syviä, olihan edessa kuitenkin kolmen päivän mittainen maratoni. Huolet kuitenkin hävisivät messujen edetessä, tosin esittelyväen määrä ei ollut suuri. Kun messuosastoa purettiin sunnuntaina, väkeä oli paikalla runsaasti. Silloin päästimme helpotusten huokauksen. Purkaminen sujui erittäin nopeasti, siitä kiitos talkooväelle.  Messuorganisaation kunniamaininnan annan OH6HJE:lle sekä OH6VV:lle jotka jaksoivat vääntää hommia aamusta iltaan, koko viikonlopun.

Muutimme esittelystrategiaamme messujen kuluessa passiivisesta odottelusta aktiiviseen esitteiden jakeluun ympäri messualuetta. Tämä osoittautui varsin onnistuneeksi valinnaksi, sillä nyt saattoi havaita että väki tuli aktiivisemmin meidän luoksemme. Eipä tainnut juuri vastaan kävellä sellaista ihmistä, jolla ei ollut meidän esitteitämme kädessään. Olimme myös etukäteen asettaneet eräänlaiseksi porkkanaksi sen, että hetimiten messujen  jälkeen Jyväskylässä aloitetaan intensiivinen radioamatöörikurssi jonka tähtäimenä on tietoliikenneluokan pätevyystutkinto. Viime vuonna vastaavaa ei järjestetty heti, vaan vasta syksyllä, joten aika saattoi olla eräs tekijä joka karsi kurssille osallistuneiden määrää. Ilmoittautuneita viime vuonna oli nimittäin varsin runsaasti, joten meillä oli vakaa uskomus siitä että väki saadaan liikkeelle paremmin, kun kurssi järjestetään heti. Nythän vielä uudistunut tutkintomalli mahdollistaa patevyystutkinnon pitämisen heti kurssin jälkeen.

Bandeilla koetimme olla aktiivisia, mutta messujen aiheuttamat häiriöt olivat välillä liian suuria. Viereisessä karting- hallissa ajettiin mikroautojen lisäksi myös hallitrialin mestaruuskilpailut, joten taustametelin seasta oli vaikeaa kuulla radiosta tulevaa audiota. Myöskin radiokelit eivät olleet suotuisat tällä kertaa, pohjakohina mm. 80m:llä olivat S7:n luokkaa. Pahoittelut niille, jotka yrittivät tuloksetta kutsuskella OH6K:ta. Antennin sijoituspaikka oli messuhallien väli, osittain messuhallien päällä. Ainoa vapaa säteilysuunta oli kohti VR:n asemaa, joten liekkö siinä osittainen syy häiriöihin. Kuitenkin tällaisiin tilanteisiin oli sopeuduttava, sillä paikka johon antennin sijoitimme oli käytännössä ainoa mahdollinen. Ehkäpä opimme tästä jotain. Kun seuraavan kerran suunnittelemme messuja,olemme ainakin vaativaisempia paikan suhteen. Jos positiivisia lokimerkintöjä etsii, niin muutama bandipiste warc-bandeilla ovat sellaisia.

Kukaan ei pysty suoralta kädeltä sanomaan, mitä voitettiin osallistumalla suureen messutapahtumaan. Vaikka seuraava kurssi ei tuottaisikaan halutunlaista tulosta, niin kuitenkin pitää huomata, että joillekin ihmisille saattaa jäädä pieni kipinä kytemään. Viime vuoden messuista voi kuitenkin vetää yhteenvedon, että syksyllä alkanut kurssi oli menestys. Tämän kevään kurssista ei vielä tätä kirjoitettaessa ollut tietoa, joten aika näyttää saammeko uusia hamsseja paikkakunnalle tai jonnekin muualle. Huomion arvoinen asia on myös se, että messuilla vieraili väkeä muualtakin kuin pelkästään Jyväskylän alueelta. Tiettävästi myös SRAL ottaa uudet jäsenet avosylin vastaan. Eräs asia, jota ei voi mitata osallistujamäärillä on tunnettavuus. Tällaiset tapahtumat tuovat radioamatööritoiminnan kansan lähelle, jolloin kaikilla on mahdollisuus tutustua toimintaan. Täytyy kuitenkin pitää mielessä se että kaikki ihmiset eivät välttämättä heti tai koskaan halua tulla radioamatööreiksi. Yleisen tunnettavuuden parantumisen olemme huomanneet esimerkiksi sillä tavalla kun olemme kerhona tai yksityisenä hamssina käyneet neuvotteluita muiden kuin hamssien kanssa (useimmiten kerjäämässä jonkinmoisia avustuksia). Tällöin kuulee helposti lauseen ”…ainiiin tehän olette sitä porukkaa joka oli messuilla esittelemässä…”.  En usko että tunnettavuus ainakaan huonontaa neuvotteluasemia. Tiedä vaikka taloyhtiöiden isännöitsijöitä tai talonmiehiä olisi kuinka liikkeellä, sillä tunnettavuus  saattaa olla eräs avustava tekijä kun haetaan lupaa antennille. Tiedetään ainakin mistä on kysymys, kun puhutaan radioamatööritoiminnasta. Muita vastaavanlaisia hyötyjä on varmasti useita.

Toinen vaihtoehtohan meilläkin tietysti olisi kyräillä monitoimitalon kerhohuoneistossa omalla porukalla, jolloin koko harraste mielestäni ”kuivaa käsiin” ajan myötä.  Täytyy myös huomata että tällaiset tapahtumat vaativat rahallista panostusta, joka ei välttämättä tuota heti. Messut ovat ennenkaikkea panostus tulevaisuuteen. Siispä muutkin kerhot aktivoitukaa! Liitosta saatte varmasti enemmän apua kuin uskottekaan.

Muutama vinkki sellaisille kerhoille jotka harkitsevat vastaaville tapahtumille osallistumista. Valitkaa sellaiset messut joissa väkeä on laidasta laitaan, ei välttämättä erikoismessuja.  Pitäkää HF-asemaa ”pyhänä lehmänä”, sillä kahden vuoden messukokemuksella voin sanoa, että se on CW:n ääni, joka kääntää ihmisten katseet kohti messuosastoa. Sähkötyksessä nimittäin on sitä jotakin! Valitkaa myös messutapahtumat joissa käy paljon väkeä, mutta tuntekaa omat rajanne. Siis liian pienellä porukalla ei leikkiin kannata ryhtyä, vaan se leipäännyttää ne muutamat aktiivisetikin. Voisihan tässä vetää yhteenvetona, että pienet kerhot pieniin tapahtumiin ja suuret suuriin, karkealla tasolla. HW?

Materiaalia tulee messuosastolla olla runsaasti, sillä sitä kuluu jos vain haluaa. Erilaisten esitteiden kirjo tuo oman mausteensa messuosastolle. Käyttäkää huomiota herättäviä julisteita, QSL-kortteja, UTC-kelloja sekä sellaisia esineitä jotka herättävät kysymyksiä. Yksi varma keino saada väkeä osastolle on järjestää kilpailu josta voi voittaa jotain. Tätä emme käyttäneet tänä vuonna, sillä suomalainen luonteenpiirre on sellainen, että jos jostain voi jotain saada ilmaiseksi, niin sinne mennään. Viime vuonna suurin osa palautteista oli täytetty yksinomaan kilpailua varten. Palkintona silloin oli maailmanradio, jonka oli lahjoittanut Oy HamRadio Ltd. Ironisesti, voitto meni sellaiselle henkilölle joka EI ollut kiinnostunut radioamatööritoiminnasta.  Uskoaksemme osastollamme vieraili tänä vuonna, kun arvontaa ei ollut, todella sellaisia ihmisiä joita harrasteemme jollain tapaa kiehtoo. Osastollamme vieraili mm. useita vanhoja titareita sekä tietenkin lukuisa joukko hamsseja.

 Jos on mahdollista, kannattaa viedä kalusteet mukana, sillä messujen järjestäjät veloittavat valmiista kalusteista suhteellisen suuria summia. Laskeskelimme itse, että säästimme arviolta 2000-3000 markkaa kun veimme itse kalusteet mukanamme. Myöskin messuosastomme pinta-ala oli huomattavasti suurempi, kuin valmiiksi ”katetun”.

 Jos messujen järjestäminen alkaa kiinnostamaan enemmän ja ilmenee joitain kyseenalaisia asioita, autamme mielellämme. Yhteisellä asiallahan tässä ollaan, vai mitä?

Ensi vuonna saatamme lähteä taas leikkiin mukaan. Aika näyttää mikä on tilanne ensi vuoden puolella. Kuitenkin jo uudet visiot ensi vuoden osastosta ovat vilisseet, mm. valojen ja äänen lisääminen saattaa tulla kuvioon… Hmm HF-radiolle lisäkaiutin vahvistimineen? Ehkä, jos vaan saamme porukan taas liikkeelle. Laakereille ei kuitenkaan saa jäädä lepäämään. Toiseksi ensi vuonna pitää olla huomattavasti tiukempi neuvotteluissa, joissa määritellään osaston paikka. Tietenkin monimutkaiseksi asian tekee se, että antennikaapeli on saatava jotenkin järkevästi ulos. Jälkeenpäin olemme saaneet myös kuulla, että kaikki eivät löytäneet messuosastoamme. Syynä tähän katsoisin olevan sen, että olimme alueella joka oli voimakkaasti moottoriurheilupainotteinen, joka ei ymmärrettävistä syistä sekään kiehdo kaikkia ihmisiä. No kuitenkin, ensi vuonna…. tai tulevaisuudessa olemme taas kerran edellistä kertaa viisaampia.

BTW näin muuten sen korttikeräilijän messuilla josta kirjoitin Vipusen nro:ssa 12/1999. Kaveri oli sangen onnellinen viime vuoden tapahtumista. Moitti vain minua siitä kun en ollut laittanut puhelinnumeroa tai osoitetta kortin matkaan. Noh sain kiitokseni vuoden viiveellä.
 

Vielä kerran kiitos kaikille messuoperaatioon osallistuneille.

Jarno Savonen, OH6NJ
Mäkitie 1
40800 VAAJAKOSKI
Puh: 050-3768873

SP: [email protected]